Hapatetut vihreät pavut

Kesä! Meillä Kroatiassa on kesä parhaimmillaan, aivan kuin Suomessakin tänä armonvuonna 2018. Kesä merkitsee tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Se merkitsee myös sitä että on aika ajatella nenäänsä pitemmälle eli talvea. Säilöntä on hyvä tapa tallentaa kesän maku. Itselleni se merkitsee Eestiläisiä Hapukurk hapankurkkuja, aurinkokuivattuja tomaatteja omista puskista. Myös chilit saavat maustekurkkujen kanssa marinadiliemen niskaansa. Kimchiä on myös saatava tehtyä, sen aika on kuitenkin hieman myöhemmin syksyllä. Lisäksi kaikkea mahdollista herkkua on tehtävä ja osin jo tehtykin, kuten Amerikkalainen kurkkusalaatti. 

Hapattaminen on oiva keino säilöä kesän makua ja se sopii mainiosti erilaisille vihanneksille säilöntämuodoksi. Homma on helppoa ja kaikki tapahtuu varsin omassa rauhassa. Kuitenkin on syytä muistaa parit tärkeät asiat. Puhtaus on puoliruokaa, joten käymisastia ja työvälineet ovat syytä olla puhtaat. Samoin säilöttävät tuotteet. Niissä ei saa olla hometta, pehmenneitä osia tai multaa. Niiden pitää olla priimaluokkaa. Muutoin voi käydä kuten allekirjoittaneelle. Meni satsi pilalle jostain syystä. Käyminen muuttui homehtumiseksi, vaikka oli painot ja kaikki. Luotin liikaa luonnon omaan maitohappobakteerikantaan.

Hapattamiseen sopii ihan kaikki kasvikset. Ainoastaan tomaattien kohdalla itse vetäisin hieman rajaa. Tomaatit pitää olla hapatettaessa varsin raa'an oloisia ja siis kovia. Niihin silloin vain reikiä haarukalla ja kylpyyn. Maku on hirmuisen hyvä, vaikka joskus rakenne on hirmuisen pehmeä tomaateilla käymisen jälkeen.

Tämänkertaiset vihreät pavut ovat äärettömän hyviä hapatukseen ja lopputulos on mielettömän hyvä. Hapankaalin kanssa ehkä niitä parhaita herkkuja hapatettuna. No ei unohdeta hapankurkkuja. Pavuissa säilyy rapeus ja reilusti oma maku, joka vain korostuu hapatuksessa. Aivan uskomattoman hyviä.

Ohje on simppeli. Otetaan riittävän iso käymisastia ja pestään se hyvin. Sellainen johon saa kannen päälle ja jonkin painon sisään. Iso lasipurkki on hyvä. Painona päällä toimii mainiosti vedellä täytetty pakastepussi jonka solmii vain hirmuisen hyvin.

Otetaan riittävästi tuoreita vihreitä papuja ja huuhdellaan ne hyvin. Tämän jälkeen poistetaan kannat. Halutessa, itse suosin, katkaisu keskeltä, jolloin on helpompi purkittaa. Ryöpätään vedessä n. 3-4 min. jolloin hieman kypsyvät ja annetaan jäähtyä lähelle käden lämpöä. Lisätään suolaa 1 rkl/l vettä. Seuraavaksi tarvitaan siemenmaitohappobakteeri. Hapanleivästä saa sen kun laittaa pienen siivun vaikka suodatinpussissa käymispurkkiin papujen päälle, painon alle nesteeseen. Tai, kuten itse suosin, valmiin hapantuotteen, esim. hapankaalin, käymislientä pieni tippa. Tällöin homma lähtee takuuvarmasti käyntiin eikä virheitä tule.

Annetaan käydä huoneen lämmössä 3-7 pv. Oma makumieltymys ratkaisee kuinka kauan haluaa käyttää ja miten happamaksi. Samoin käyntiinlähtö tietysti ratkaisee asian.

Jos haluaa säilöä tietyn happamana nämä niin käymisen ollessa valmis kannattaa purkittaa pavut pienempiin purkkeihin ja kiehauttaa liemi. Sen kun kaataa kuumana takaisin purkkeihin papujen päälle ja sulkee purkit, niin käyminen lakkaa ja tuotteet säilyvät hirmuisen hyvin kylmässä pitkälle talveen. Tai eivät siis säily kuin hetken, nämä katoavat yleensä parempiin suihin ennen kuin huomaakaan. Pavuissa on sen verran maitohappobakteereita, jollet ihan kiehuvaa lientä kaada, että tuote on syytä varastoida jääkaapissa, ettei käyminen lähde uudestaan käyntiin.