Suomalais-kroatialainen silakkalaatikko



Tuli kuuskymppiä lasiin hetki sitten. Viikonloppuna viimein saatiin sitä juhlittua ystävieni kanssa. Muassa oli suomalaista ja kroatialaista ystävää. Pitkään mietin ja suunnittelin ruokalistaa joka olisi hieman suomalaista perinteistä soviteltuna Välimeren tyyliin. Kala oli selvä valinta, ongelmana vain saada jotain tuoretta mistä tehdä jotain kalaruokaa. Täällä kun on melkoisia rajoituksia kalastuksessa, etenkin parvikalojen suhteen. Sardiinia ja paikallista silakkaa, Papalinaa, ei ole näkynyt tuoreena torilla aikoihin. Siksipä hypin riemusta kun Opatijan kauppahallissa oli 6 laatikkoa tuoreita sardiineja eräällä myyjällä. Kiireellä pitkän jonon jatkoksi odottamaan vuoroaan. Meillä kaikilla häntäpään ihmisillä oli sama huoli, riittääkö meille asti noita. Onneksi sain osani. 



Kalat oli saatu. Nyt piti kiireellä miettiä jotta mitäs niistä tehdään? Jotain suomalaistyylistä, edes mutkan kautta, sen pitää olla. Piti olla lennossa luova ja kulkea paikallisen marketin käytävillä sopivasti silmät auki. Kalavuoka alkoi olla vahvasti mielessä. Sitten se välähti, modattu silakkalaatikko sardiineista, kun Papalinaa, paikallista silakkaa ei saanut. Myös se että syöjien joukossa oli myös niitä joille liha ei maistu, pisti soveltamaan asiaa. Fläsää ei voinut ajatella makua tuomaan joten jostain muusta haettava lisämakua ja mehevyyttä tuolle. Myös se että sardiinin fileoiti ruodottomaksi on riivatun työlästä verrattuna silakan perkuuseen lisäsi haastetta. Eli saada, kuten ennenvanhaan, kokonaiset päättömät ja peratut silakat pehmenemään. Saada sardiineille se sama aikaan. Pitkä kypsennys uunissa se pitää olla. Ja sitten se seuraava, neste? Mikä olisi se jolla saisi mehevyyden aikaiseksi pitkässä kypsennyksessä niin ettei koko homma kuivahda. Samalla antaen makua tuohon viritykseen? No, kun täällä ollaan ja viiniä löytyy kaupasta oma osastollinen niin sinne ja pullo valkkaria matkaan. Kaveriksi nyppäsin paseerattua tomaattia. Maustehiksi sitruunaa ja valkosipulia. Kotona olikin perusaineet perunaa ja sipulia. Vielä ruokakermaa ja juustoraastetta kaveriksi niin kyllä se siitä lähtee, ajattelin.

Ja muuten lähti. Lähes 5h uunissa muhimisen jälkeen laatikko oli sitten mehukasta ja todellakin maukasta. Paiston aikana valelin liemellä useaan kertaan pintaa ja annoin koko laatikon mehevöityä sillä tavoin. Alufolio päällä estämässä liian nopeaa haihtumista. Kun laatikko oli ollut niin pitkään että neste oli lähes häipynyt niin kermaa ja juustoraastetta pintaan ja niihin sopivasti väriä. Lopputulos olikin sitten syötävän hyvää. Kaveriksi vanhaan suomalaiseen tyyliin pitopöydästä, rosollia.

6-8 perunaa
1 sipuli
½ kg tuoreita silakoita tai sardiineja
2 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
½ tlk paseerattua tomaattia
2dl valkoviiniä, noin
1 sitruunan mehu
1 tlk ruokakermaa
100 g juustoraastetta
pinnalle persiljaa

Kuori perunat ja viipaloi. Hienonna sipulit. Perkaa silakoista päät ja halutessa ruodot, tai käytä ruodottomia fileitä. Lado perunaviipaleita, sipuleita ja kalaa uunivuokaan kerroksittain niin että pintaan tulee perunaa. Lisää väleihin suolaa ja mustapippuria sopivasti. Lisää paseerattu tomaatti, sitruunamehu ja viiniä niin että koko homma lähes peittyy nesteeseen. Lopuksi mukava loraus oliiviöljyä päälle. Kypsennä uunissa +180 alumiinifolion alla niin kauan että neste haihtuu lähes täysin. Valele sillä pintaa useaan otteeseen kallistamalla varoen vuokaa niin että voit lusikoida nestettä pinnalle. Anna hautua pitkään. Pitkä kypsennys tekee koko hommasta maukkaan, kunhan se ei vain pääse kuivumaan. Loppuvaiheessa lisää kerma ja juustoraaste pinnalle ja anna saada väriä. Tarjoiltaessa persiljasilppua pinnalle.





Kommentit

Suositut tekstit